Mies lyhyt ja paksu
vankoilla jaloillaan
menemään puuskutti,
vauhdista hikoili.
Terävä nenänpää
viiksien varjosta
välillä vilahti,
huulille istahti.
Viikset valtaisat
poskilta taaksepäin,
liehuen heiluen
korville kurkotti
Hikeä otsalla,
kiirettä matkassa.
Kättänsä heilautti
heilalleen vilkutti.
Vastaansa asteli
miestäkin pulskempi
nainen ja hihkaisi:
Albert, ja törmäsi.
Kumpikin taaksepäin
peffalleen lennähti.
Kadulle istahti,
kommellus nauratti.
Naurultaan kumpikaan
sanaa ei saanut.
Sitten mies äkisti,
runonsa lausahti:
”Raks, raks, raks,
nikamat sanoi naks,
kun yritin selkääni taivuttaa,
vauhdissa suulle suukottaa.
Raks, raks, raks,
sydän sanoi naks, naks.
Nyt yritän rakkauttain osoittaa,
suorittaa lempeää kosintaa.
Siis naks, naks, naks,
vaimoksein tuletko, raks?”
